tiistai 9. marraskuuta 2010

Aivot narikkaan ja käsitöihin!

Minä oon aina ajatellut, että en ole kovinkaan innokas käsityöihminen. Ala-asteella valitsin kästyöksi puukäsityön, en tiedä miksi, mutta luultavasti siksi, että halusin tehdä mielummin puutöitä kun tekstiilitöitä. Mun äiti on ollut taitava (mutta laiskahko) käsitöiden tekijä ja meillä sai aina leikkiä ja näperrellä kotona sitä mitä halusi. Opinkin siis kotona virkkaamaan, neulomaan ja ompelemaan, en koulussa.

Mutta toisaalta mulla ei myöskään ole oikein koskaan ollut kenelle tehdä käsitöitä (satunnaisia lapasyrityksiä lukuunottamatta). No, nyt on. Mutta kynnys on korkea, joten harjoitteluahan se vaatii. Olen myös sellainen, että innostun jutuista tosi helposti, mutta yhtä helposti jätän ne kesken ja kyllästyn jos ei asiat mene niinkun haluan..

Eksyin jostain syystä Marakattimarssin sivuille ja löysin sieltä asusteiden kohdalta ihania ponskareita ja piti kokeilla itsekin! Hienot tuli. Kuva ei tosin anna oikeutta noille, mutta hienot tuli. Näitä voisi vaikka näperrellä lahjoiksi jouluksi!

Sain eilen inspiksen tuosta kankaasta ja tein siitä lasten päikkäriaikana myös aiemmin huutiksesta löytämäni Punaisen Norsun ihanan ponitakin mukana tulleeseen oranssiin Aarrekidin pipoon kukkopilliaplikaation. Tämä oli ensimmäinen kokeilu laatuaan ja musta siitä tuli ihan kiva! Ainakin pipo kelpaa nyt Hellen päähän (tosin hän ilmoitti mulle, että hänen lempivärinsä on vaaleanpunainen, ei oranssi)!

Myös nurjasta puolesta tuli tosi hieno! Melkeen jopa mietin, että se on hienompi niin päin! Mutta ruutukukko saa kelvata. Pienempi tuo kukko olis ehkä saanut olla, mutta se on nyt mitä on. Ehkä teen jotain muuta samalla "kaavalla" johkin muuhun vaatteeseen..

Löysin muuten meidän postista ihanan heijastimen Hellelle! (Oon löytänyt sieltä harmillisen usein kivoja asustejuttuja..) Mutta. Sen kiinnittäminen mihinkään on aivan mahdotonta. Kiinnittimenä on siis pinni, jos kuvasta nyt mitään saa. Olisko mitään hyviä ideioita miten saisin tästä käyttökelpoisen?


lauantai 6. marraskuuta 2010

Aamutuimaan..

Mä olen maailman huonoin aamuherääjä. Molemmat lapsemme ovat aamuvirkkuja ja aamutohina alkaa 5.30-6.30 välillä joka aamu. Mieheni on onneksi suhteellisen kivuttomasti noussut aina. Silloin kun miehelläni on aamuvuoro, tekee nouseminen minulle TOOODELLA tiukkaa.

Kuitenkin siinä vaiheessa, kun olen saanut aamulatteni naamariin ja aamutoimet suoritettua, huomaankin, että hohhoh onpas aikaisin nousemisessa tosi paljon hyviäkin puolia! Aamulla ehtii hyvin laittaa pari koneellista pyykkiä, ehtii tehdä valmiiksi lounaan, käydä suihkussa, katsoa lasten kanssa aamuohjelmia tai leikkiä, vilkaista meilit ja feissarin jne.. Kummasti sitä ehtii, kun saa silmät auki!

Ongelmahan piilee tosiaan siinä, että illalla ei tule mentyä ajoissa nukkumaan..jään usein surffaamaan koneelle tai tsättäilemään feissariin Mimon menossa Hannan kanssa... ;) Pitäisi siis useammin saada itsensä nukkumaan ennen kymmentä, tällöin aamuherätys ei kirpaise ihan yhtä paljon. Ja toisaalta mieskin saa välillä omat ansaitut aamu-unensa!

Oiva 10kk on nyt vihdoin siirtynyt tunnin-kahden välein heräilystä max. kahteen heräämiseen yöllä 20-06 välillä. Tämä on ihan luksusta, sillä yölliset heräilyt ja imetys on ollut mulle tosi raskaita, kun aamulla kuitenkaan ei ole voinut jäädä pötköttelemään niin kuin esikoisen kanssa aikanaan (jolloin noustiin aikaisintaan 10.30) !

Yhtä kaikki. Aamuaika lasten kanssa tekee mut oikeastaan tosi onnelliseksi. Tätä lisää siis :D
Viereisessä kuvassa erään aamun höpsöttelyn huipentumana
Helle halusi muovaiuvahaviikset ;) Äidistäkin löytyy vastaava Hellen ottama kuva, mutta se ei ollut lainkaan näin laadukasta julkaisumateriaalia!
Hellellä tässä ja toisessa kuvassa päällä ihanasta Sampsukan bambuneuloksesta Mimon menossa blogin Hannan ompelema mekko! Aivan ihana mun mielestä!