tiistai 1. maaliskuuta 2011
suru...
SURU
(isälle)
Suru pysähtyy pellon laitaan.
Se ei löytänyt tietä kotiin.
Suru pysähtyi metsän reunaan,
sinne missä raskas lumipälvi
piti auki ihmisenkokoista arkkua.
Suru nukahti pellon laitaan.
Yö hengitti hyytävää huurua.
Suru nukahti metsän reunaan,
sinne missä ikiroudan henki
kannatteli kuoleman korkeaa kruunua.
Valo kehräsi uutta päivää
kuin valkeaa palttinapurjetta.
Valo lupasi näyttää tietä
sinne missä rakkauden voima
piti auki elämän tuulista ovea.
Valo suojasi surun unta
kuin lapsuuden lempeä viltti.
Valo siynasi surun unta
siellä missä mullan musta kehto
tuuditteli näkymätöntä ruohoa.
AULIKKI OKSANEN
Kootut muistelmat: runoja ja lauluja, 1992
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Taas valo viiltää taivaanrantaa
VastaaPoistase päivän yöstä erottaa.
On tullut aika pois se antaa,
jota niin paljon rakastaa.
Sen järjellä me ymmärrämme,
kun toinen lähtee, toinen jää.
Vain pieni lapsi sisällämme,
ei sitä tahdo käsittää.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
kulje kanssa enkelin.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
sinua paljon rakastin.
Niin monet kerrat tähän rantaan
olemme tulleet ennenkin.
Jättäneet kahdet jäljet santaan,
nyt yhdet vain vie takaisin.
Siis hyvää matkaa ystäväni,
en enää puhu enempää
tärkeimmän tiedät, ja se riittää
muu on nyt yhdentekevää!
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
kulje kanssa enkelin.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
sinua paljon rakastin.
(Petri Laaksonen-Hyvää Matkaa)
*Halaus*